Musta tulee morsian!

Oltiin tuossa syyslomaviikolla kaveripariskunnan kanssa Vuokatin Katinkullassa ja vietettiin laatuaikaa mökkimajoituksessa viikon päivät. Vaikka säät ei yhtä päivää lukuunottamatta suosineetkaan, niin olihan siellä edelleen äärimmäisen kaunis ruskamaisema meitä odottamassa (vielä noin lokakuun puolivälissäkin).

Katinkulta on mulle tuttu paikka ollut jo pienestä pitäen ja sinne on aina ihanaa palata vuodenajasta riippumatta. Nyt oli ensimmäinen kerta, kun tuli mentyä sinne keskellä syksyä. Säät toki haastavammat ja epävakaisemmat tähän aikaan vuodesta, joten ulkoilupuoli meillä jäi vähän kehnoksi. Onneksi oli päivittäiset kylpylät, keilailut ja edes jonkinnäköinen kuntosalikin tarjolla! Aktiviteettia meillä riitti, ja tuli kyllä syötyäkin sen verran hyvin, että olisin ollut ihan ojassa ilman tuon loman fyysisiä aspekteja.

Mulle on nykyään ihan ehdoton kriteeri lomilla se, että jonkinlaista kuntosalia tai muuta liikuntamahdollisuutta pitää olla saatavilla. Nautin ruuasta ja loman löhöilymeiningeistä niiin paljon enemmän, kun sitä saa tasapainottaa hikoilun kanssa! Teini-ikäinen minä olis lähinnä nauranut ajatukselle, koska pidin liikuntaa ennen pahimpana rangaistuksena ikinä.

Jokatapauksessa, oli mulla ihan asiaakin. Tuon loman aikana tapahtui yks mieletön yllätys, nimittäin mua kosittiin! Olin ehkä kenties leikitellyt ajatuksella, että olis hienoa, jos se tapahtuisi näin 2. vuosipäivän korvilla jonain hetkenä. Realistisesti ajateltuna taas, meidän käymien aikaisempien keskustelujen pohjalta en osannut odottaa sitä vielä tämän vuoden puolella. 😀

Oon yleensä äärimmäisen surkea yllätyksissä – haluan aina tietää etukäteen, mitä tapahtuu ja koska, ja oon siksi myös mestari pilaamaan yllätykset savustamalla kaiken tiedon ulos etukäteen, jos tiedän jotain olevan meneillään. En vaan kestä epätietoisuutta. Harvoin mua siis oikeasti yllätetään ihan täydellisesti. Nyt se sitten vihdoin tapahtui, ja onneks just tän asian tiimoilta.

Oltiin tuona päivänä muutenkin kuvaamassa pariskuntakuvia, koska oli se viikon ainoa kaunis syyspäivä ja aurinkoakin oli näkyvissä. Oltiin päätetty kuvauslokaatiot etukäteen ja mentiin ihan muina ihmisinä paikalle, otettiin parit normaalit kuvat ja pällisteltiin tuloksia ja muuta. Yhtäkkiä mut neuvottiinkin menemään johonkin Titanic-tyyliseen poseeraukseen. Kun käännyin ympäri ihmettelemään, että mikä on homman nimi, niin siinähän Tommi olikin polvillaan sormuksen kanssa.

Luulin ihan tosissaan nähneeni jotain omia harhoja siinä. Eikä koko tilanne tuntunut edes todelliselta. En oikeastaan muista edes omia fiiliksiäni koko tilanteessa, koska olin jotenkin niin yllättynyt. Onni siis, että tää taltioitui kameraan, niin on edes jotain todisteita tästä tilanteesta! 😀

Sormuskin oli muuten just sellainen, mitä olin joskus kauan aikaisemmin näyttänyt ohimennen Tommille (puoliksi vitsillä, tai sitten ei). Tuo sormusmalli kun tuli nimittäin Instagramissa joskus vastaan ja piti ääneen todeta, että onpas nuo Jussi Louesalmen Keto-sormukset kauniita.

Ei mennyt kuin varmaan tunti, niin oltiin jo miettimässä häiden mahdollista ajankohtaa. No hei, jos kerran jotain päätetään, niin yleensä ei mene kauaa, että prosessi on jo vähintään hyvässä vauhdissa käynnissä!

Tällä hetkellä on lyöty lukkoon jo hääpäivä, vihki- ja juhlapaikka, ”teema”, hääkuvaaja ja pitopalvelu. Noin niin kuin ns. isoista kysymyksistä. Ja siis aikaahan on vielä syyskuulle 2021 asti, ei tässä mikään kiire ole! Pinterestiä on selailtu jo tiuhaan. Mähän rakastan tapahtumien suunnittelua ja organisointia niin kovin, että toivon vaan tän innostuksen pysyvän nyt jotenkin aisoissa edes.

Nyt on niin hyvä. ❤️

Sinua saattaisi kiinnostaa myös nämä