Entisen ruokanatsin ajatuksia ravinnosta

Lukeuduin aikoinaan siihen väestöön, joka stressaa jokaisesta suupalasesta ja haluaa saada tietää pilkun tarkkaan, mitä mikäkin tuote sisältää ja mistä se on peräisin. Jos astuin sisään ravintohifistelypiireissä tunnettuun erikoisravitsemuskauppaan, niin palasin sieltä joka kerta yhden tuotekassillisen kanssa, joka kustansi aina vähintään 100 euroa per kerta. Joka kerta sieltä palatessani myös uskoin, että nyt mulla olisi siellä kassissa kaikki avaimet kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.

Mullehan myytiin silmät ja suut täyteen kaikkia niitä uskomuksia, ja tottakai olin sinisilmäisenä ihmisenä ihan haltioissaan kaikista niistä opeista ja kikkakolmosista, mitä ravinnon hifistelypiireissä jaettiin. Suodatinvettä en voinut juoda, vaan sen piti mennä ensin Brita-suodatinkannun kautta, ja jos rahat oli ennen palkkapäivää lopussa, niin mieluummin käytin pennoseni johonkin kalanruuan makuiseen viherleväjauheeseen, kuin oikeaan ruokaan. Prioriteetit? Noh, ne oli vähän hakusessa.

Pahin painajainen niihin aikoihin oli sukulaisten luona kyläily. Jos tarjolla oli jotain normaalia kotiruokaa vaikka kermakastikkeessa, niin hyi että! Maitotuotteita! Maitohan on saatanasta.

Rahaa tosiaan tuli tuhlattua enemmän superfoodeihin kuin oikeaan ruokaan. Kokonaispaletti oli täysin vääränlainen. Eineshyllyjen ohi kuljettiin luonnollisesti nokka pystyssä ja halveksuen niitä tuotteita. Kaiken piti myös olla luomua, lähiruokaa, mahdollisimman prosessoimatonta. Mikä siis on oikeasti ihan äärettömän hyvä asia ja siihen pitäisikin pyrkiä, mutta ymmärtänette, että liiallisuuksiin ei ole hyvä mennä missään asiassa.

Kaupassa tuoteselosteita tutkaillessa, jos jossain kalkkunaleikkeleessä oli vaikka 0,3g/100g sokeria niin se piti jättää hyllyyn. Koska sokeri. E-koodien näkeminen sai voimaan pahoin. En edes halunnut silloin ymmärtää, mistä oli kyse – vaikka totuus on se, että jos puolukkaakin tarkasteltaisiin ihan atomitasolla, niin sekin sisältäisi E-koodeja.

Rankkaa viettää elämää sillä tavalla. Puuttui vaan foliohattu päästä. Ei ollut suhteellisuudentajua.

Oisko voinut vaan elää sittenkin vähän rennommin?

Jossain vaiheessa, kun tajusin, että lompakko ei kykene enää elämään yhteistyössä mun kanssa, jos jatkaisin superfood-villitystäni, päätin höllätä otetta. Ihan pariksi viikoksi vaan. Huomattuani, että henki mussa pihisi vielä sen jälkeenkin, kun olin syönyt ilman natsimeininkiä, niin totesin, että antaa olla. Ehkä mä voin syödä ihan normaalisti, kun olokin on ihan normaali. Itseasiassa kummasti olo oli ehkä parempikin, kun ei enää tarvinnut koko ajan olla otsa rypyssä tarkkailemassa tuoteselosteita ja suodattamassa puolta vuotta jotain hanavettä ”juomakelpoiseksi”.

Pikkuhiljaa päähän iskostui se, että ehkä se kokonaiskuva voisi sittenkin merkitä eniten. En vaan osannut nähdä metsää puilta ennen sitä. Keskityin niihin hemmetin lillukanvarsiin ostamalla superfoodeja, vaikka perusasiat ei olleet edes kunnossa siinä vaiheessa. Ja kaikessa kun piti taas olla niin äärimmäisen perfektionisti. Jos en omistanut mun silloisten ravintoidoleiden hehkuttamia männynkäpyjauheita, niin koin olevani epäonnistunut ihmisenä.

Onko olemassa hyviä ja pahoja ruoka-aineita?

En enää ajattele mistään ruuasta, että se on itsessään hyvä tai paha. Ei mikään yksittäinen ruoka-aine ole lähtökohtaisesti hyvä tai paha – vaan se pitää suhteuttaa kokonaisuuteen ja henkilökohtaisiin tavoitteisiin. Ja pitää oikeasti kuunnella omaa kroppaa, eikä mennä trendien mukana. Käytän nykyään normaalisti maitotuotteita (paitsi en juo maitoa, koska en oo vaan ikinä oppinut käyttämään muuta ruokajuomaa, kuin vettä) ja ne tuo kivaa monipuolisuutta ruokavalioon kaikissa eri muodoissaan. En silti koskaan pakottaisi asiakkaitani käyttämään maitotuotteita, jos ne ei hänelle sovi. Ei mitään sellaista pidä sisällyttää ruokavalioon, mikä ei yksinkertaisesti edesauta hyvää oloa.

Mutta tiedättekö, kun on näitä itsensä diagnosoivia ihmisiä, jotka luulee kaiken pahan olon olevan lähtöisin maitotuotteista, vaikka syy saattaa hyvin olla jossain muualla – stressaavassa elämäntilanteessa, vääränlaisessa vuorokausirytmissä, kuidun puutteessa tai missä tahansa. Sitten kaikki laitetaan maitotuotteiden syyksi, ja somesta luetut maitopaasaukset vaan vahvistavat sitä omaa näkemystä ja saavat ihmisen syvemmälle siihen omaan kuplaansa.

Joten sitä vaan peräänkuulutan, että tarkastelkaa ruokajuttuja ihan objektiivisella näkökulmalla. Ilman uskomuksia, ilman ennakko-oletuksia ja plasebovaikutuksia.

Itse halusin tuossa viime viikolla kokeilla nyhtökauraa, kun sitä on niin hehkutettu. Oon taas vähän jäljessä näissä trendeissä, nykyäänhän sitä ei enää tarvitse haalia kaupasta kyynärpäätaktiikalla Mutta tiedättekö mitä? En taida enää ikinä rankaista itseäni nyhtökauralla, koska kaksi kertaa ehdin sitä kokeilla ja molemmilla kerroilla seurauksena sellainen turvotus, että luulin odottavani kolmosia.

Asia sillä sipuli, nyhtökaura ei siis enää löydä tietään meikäläisen ostoskoriin, mutta en silti koe tarvetta dumata sitä ikiajoiksi ja julistaa somessa joka kanavassa, että nyhtökaura on kaiken pahan alku ja juuri. Enkä myöskään koe tarpeelliseksi nyt levittää salaliittoteorioita, joissa väitetään, että nyhtökauralla halutaan saada koko kansa voimaan pahoin. Saatika, että kieltäisin nyhtökauran asiakkaideni ruokavaliosta, kun se ei satu itselleni sopimaan.

Ruokavaliossa kannattaa ottaa tietynväriset lasit pois silmiltä ja suhtautua siihen vaan siten, että mitä monipuolisemmin syöt, sen parempi. Keho rakastaa monipuolisuutta. Popsi eri värejä, kierrätä viikon ja kuukausien sisällä eri proteiinin- ja kuidunlähteitä, testaa, sovella, älä tee ennakko-oletuksia ja tuomitse tiettyjä kategorioita ikuisiksi ajoiksi alimpaan helvettiin ennen objektiivisempaa tarkastelua.

Muistan, kun tosiaan halveksuin einesruokiakin hyvin monta vuotta. Mutta kun uskalsin oikeasti ihan ajan kanssa alkaa tsekkailemaan, mitä einesruuat nykyään pitää sisällään, niin se oli ihan silmiä avaava kokemus. Löytyi sieltä eineshyllyltä oikeasti muutamia tuotteita, mitkä ei sisältäneet ei niin yhtäkään ”pahaa” ruoka-ainetta, ja suolan määräkään ei ole kaikissa lähtökohtaisesti mikään järkyttävän iso.

Monilla on tosi vankassa ne uskomukset, että margariinit on täynnä transrasvoja ja einekset on ihan täyttä roskaa, mutta kuinka moni on oikeasti käyttänyt aikaa niiden tuoteselosteiden lukemiseen?

Aika harva. Koska niistä on ennestään sen verran pahat vibat, että ei edes haluta ymmärtää, mistä se ravintosisältö koostuu. Sama asia pätee ihmissuhteissakin – moniko ihminen sultakin on saattanut jäädä tutustumatta sen takia, että annoit huonon ensivaikutelman olla esteenä tarkempaan tutustumiseen?

Itse ainakin rakastan arjessa nykyään helppoja ratkaisuja, ja suhteutan kaiken siihen isompaan kokonaiskuvaan.

Jos en oo ehtinyt tekemään jonain päivänä eväitä töihin, niin voin hyvin ostaa hätäratkaisuna jonkun einesruuan, koska tiedän, mitkä tuotteet sieltä hyllystä kannattaa valita, jos haluaa saada jotain ravintoaineitakin. Ja niitä annoksia voi aina tuunata lisäämällä kasviksia, siemeniä, oliiviöljyä, avokadoa tai jotain muuta hyvää sekaan.

En osta kotiin ikinä mehuja tai hiilihapollisia energiajuomia ja limuja, koska käytän mieluummin kalorini ruokaan, kuin juomaan. Suurimpana syynä noiden välttelylle on kuitenkin se, mitä turhat mehut ja happopitoiset juomat tekee hampaille.

Mutta tässäkin asiat on parempi suhteuttaa kokonaisuuteen. Jos mietitään lihasmassan kasvua tavoittelevaa ihmistä, joka on hyvin aktiivisessa työssä ja harrastaa siihen päälle paljon liikuntaa, niin hänen tilanteessa tuoremehujen tarkoituksellinen lisääminen ruokavalioon (tiettyinä jaksoina) voisi olla passeli juttu. Miksikö? Koska jos päivittäiset kalorit on tosi korkealla, niin on työn ja tuskan takana saada ahdettua täysin ”puhdasta” ruokaa kiinteässä muodossa sen edestä. Lähemmäs 3000 kcal esimerkiksi on sellainen energiamäärä, mitä ei ihan kuivin otsin saada vedettyä, jos tarjottimella on vaan kaurahiutaleita, bataattia, rahkaa ja muita superpuhtaita juttuja.

Jokaisen ihmisen ruokavaliossa riittää varmasti tilaa pienille sattumille siellä täällä – jos joku ihminen ei vaikka halua luopua täysmaidosta kahvin seassa, niin antaa sen täysmaidon sitten pysyä ruokavaliossa. Tasapainoinen ja monipuolinen ruokavalio ei siihen kaadu, kunhan kovan ja pehmeän rasvan suhteet on noin muuten hallinnassa ja sitä pehmeää rasvaa tulee enemmän. Eri asia, jos sen täysmaidon lisäksi pyöräytät joka aamu pekonimunakkaan ja proteiininlähteet koostuu lähinnä sika-nautajauhelihasta – silloin voi olla hyvä miettiä parempia valintoja.

Elämä on kaikin puolin mukavempaa, kun ymmärtää, että jokainen suupala elämässä on tietoinen valinta, ja silloin kun kyseessä on joku ei-niin-optimaalinen suupala, niin se pitää vetästä huiviin hyvällä omallatunnolla. Kenties sumplien päivän muita aterioita sen mukaisesti, jotta kokonaispaletti säilyy järkevänä ja saat huolehdittua tärkeimmät ravintoaineet päivän osalta kasaan, ennen ylimääräisiä sattumia.

Stressi sitä paitsi turvottaa.

Sinua saattaisi kiinnostaa myös nämä