Ei ole luovuutta ilman haavoittuvaisuutta

Jos joku sanoo, ettei ole luova ihminen, hän on todennäköisesti omaksunut jostain tällaisen uskomuksen — ja kertoo sitten lopun ikää itselleen tarinaa siitä, että vain tietyt, harvat ihmiset on luovia. Tai että se olisi jotenkin sisäsyntyinen ominaisuus, eikä sitä voi itse ruokkia mitenkään? Pötypuhetta, sanon minä.

Välillä tuntuu, että luovuus loistaa pitkiäkin aikoja poissaolollaan. Se ei kuitenkaan katoa koskaan pysyvästi, se on meissä jokaisessa sisäsyntyisesti — vähän kuin tehdasasetuksina, if you will. Jotkut ei luovuuttaan käytä eikä hyödynnä, mutta se ei tarkoita, etteikö sitä olisi olemassa. Jotkut mieltää luovuuden ehkä turhaksi hömpänpömpäksi ja ajattelee, että ei ole aikaa olla mikään taivaanrannanmaalari, kun oikeiden kansalaisten pitää tehdä kunnon töitäkin.

Luovuus ei ole pelkästään taiteen piirtämistä paperille tai käsitöiden veistelyä jossain piskuisessa vajassa. Se on ihan mitä tahansa, jota sinä tuotat ilman mitään odotuksia ja ennakkoasenteita. Siihen ei tarvita kädentaitoja vaan päätä. Miten sitten saat valjastettua mielesi sun avuksi tässä prosessissa?

Ensin pitää tehdä tietoisesti tilaa ihan vaan joutenololle. Raivata jokaiseen päivään edes pieniä minuutin hetkiä, jolloin sun ei tarvitse olla kellekään yhtään mitään tai ajatella mitään kehittävää. Luovuus syntyy sitten, kun mieli on tyhjä ärsykkeistä. Jokainen meistä on varmaan kokenut kesäloman, jonka jälkeen pää on täynnä mitä hullumpia ideoita ja ajatuksia tulevan syksyn varalle. Miten ne kaikki ideat ja uudet ajatukset ovat sinne joutuneet just loma-aikaan? Olisko vaikka sen vuoksi, että lomalla sulla on aikaa itsellesi, runsaasti aikaa ajatella ja vaan olla?

Kaikilla meillä on myös kausia, jolloin kiireet ja stressi painaa päälle ja mieleen alkaa hiipiä ajatus siitä, ettei pystykään itse hallitsemaan kaikkia lankoja käsissään. Jokainen päivä on kenties selviytymistä tunti kerrallaan, kunnes päivän päätteeksi huokaisee syvään ja painuu unten maille stressaantuen jo valmiiksi tuosta oravanpyörästä, joka seuraavana päivänä jatkaa kiertokulkuaan.

Sanotaan, että aina kun valitsemme turvallisuuden haasteiden ja riskien ottamisen sijaan, vahvistamme myös pelkoa ja käsittelemättömiä tunteita. Jokainen päätös, joka tehdään pelosta huolimatta, kasvattaa itseluottamusta ja omanarvontuntoa. Nämä ei pääse kehittymään ympäristössä, jossa pysytään turvallisilla vesillä kerta toisensa jälkeen eikä koskaan tehdä mitään mielipiteitä herättävää.

There’s no creativity without vulnerability.

– Brené Brown

Luovuus tarkoittaa jonkun ihan uudenlaisen luomista. Luovuus on jotain, jonka sinä luot itse ilman muiden kopioimista ja ennalta hyväksyttyjen toimintatapojen toistamista. Tottakai siinä on riskejä — asetat itsesi silloin alttiiksi kritiikille, naurunalaiseksi tulemiselle, kielteiselle vastaanotolle ja mitä vielä.

Jos sua on vaikka kouluaikoina pilkattu huonoista piirtämistaidoista kuvaamataidontunnilla, saattaa tuo naurunalaiseksi tuleminen jäädä kummittelemaan mielen syövereihin pitkälle aikuisikään ja elät koko ajan siinä uskossa, että luovuus ei ole sinun heiniä eli turha edes yrittää.

Luovuus ja menestyvät innovaatiot vaativat syntyäkseen paljon, paljon roskiin heitettyjä raakaversioita ja mentaalisia romahduksia uuden ja epävarman keskellä. Välillä kyseenalaistaa itseään ja meinaa heittää hanskat tiskiin. Lopulta saa jotain uutta oikeasti valmiiksi ja sitten iskee pakottava tarve kätkeä se pöytälaatikkoon, pois muiden katseilta ja arvostelulta. Salaa kuitenkin tekisi vähän mieli saada jotain aitoa itsestään näkyviin, mutta uskaltaisko, kehtaisko? Se tuotoshan on pala minua. Sitä on tehty sydämellä. Kuulostaako tutulta?

Uskallus tehdä jotain luovaa on oikeasti rohkeutta. Ja heikkoina hetkinä, kun pelottaa julkaista jotain (olkoon se sitten lauluvideo YouTubeen, omatekemän biisin soittaminen jonkun kesäjuhlissa tai mitä hyvänsä) muiden ihmisten nähtäväksi — muista, että olet itse itsesi pahin kriitikko. Ja jos taas merkityksettömät anonyymikommentit vaikka netin kultaisessa kuplassa mietityttävät, niin tässäpä vähän täytettä mietintämyssyyn:

If you’re not in the arena also getting your ass kicked, I’m not interested in your feedback.

– Brené Brown

Kotisohvalta käsin on helppo arvostella ihmisiä, jotka laittavat tikkua ristiin oman onnensa ja menestymisensä eteen.

Sinua saattaisi kiinnostaa myös nämä